Tarina: A.M. Tallgrenin kotipitäjä oli Maaria. Hänen äitinsä Jenny Maria Montin-Tallgren oli kotiseutuaktiivi. A.M. Tallgren ensimmäisenä esitti, että Hiisi- ja Moisio -nimet voidaan yhdistää muinaispitäjään ja että Lounais-Suomessa nämä nimet säännöllisesti esiintyvät mereen laskevien jokien yhteydessä. Maarian pitäjän paikannimistö -kirja on klassikko. Se etenee kylittäin pohjoisesta etelään, kylien tunnetut nimet kirjataan ja lisäksi siinä on mainittu paikkoihin liittyviä tietoja ja uskomuksia. Maariasta, Vähäjoen muinaispitäjästä löytyvät sekä Hiisi (Kärsämäen kylää) että Moisio (Saramäen kylää). Molemmista kylistä on löydetty kärsämäentyypin esineitä (50-150 jKr.). Vähäjokilaakson muinaispitäjää voidaan pitää muinaispitäjälaitoksen perustana, joka lienee muodostunut kärsämäentyypin kauden jälkeen. Kärsämäen kylän Hiisin rälssitilasta eli kartanosta on kirjassa mm. seuraavia tietoja. ”Hiisi (Hiisillä, Hiisille.) — Paikalla sanotaan hiiden asuneen. Kartanon vieressä on Ristinpaltta, (-ssa, -aan), Ristinkallio, jonne tuli kansakoulun tontti. Siinä sanotaan olleen kallioon hakattu ristinkuva. — Arvellaan muinaissuomalaiseksi uhripaikaksi. Paikalta muka johtaa maanalainen käytävä Hiisin taloon Hiiden kartanoon on kuulunut Pirunpesä, jonka lähellä on ollut samanniminen torppa. Pirunpesällä (Pirunpesä, -ssä, -ään) on ollut myös muita nimiä. Jonkka, Jonkanmäki (Jonkalla, -aan) eli Halisvaha, -ssa, -aan eli Pirttismäki (Pirttismäen notko) eli Suuri halkinainen jäitten jättämä kivilohkare. Pirunpesään liittyy lukuisia tarinoita. Tallgrenit ovat kirjanneet näin. ”Sen sisässä asuu piruja. Jumala niitä rankaistakseen on antanut ukkosen halkaista kiven, jolloin pirut lentäneet ilmaan.” Hiidet, pirut ja jättiläiset on useasti yhdistetty toisiinsa. Paikannimistö -kirjassa on tällaisia tarinoita. Koskennurmen kylä: 18-19. Iso- ja Pikku-Pyhty -ssä, -tyyn eli Pirunmäki: asuu piruja jotka ovat heitelleet hevosennauloja ohikulkevien päälle. Paimalan kylä: Eräässä kallionkolossa on Äkölän lähde, jonka vesi on parantanut silmäkipuja. Jotta vesi tehoisi, piti „vettä ottaessaan pudottaa lähteensilmään nuppineula". Niin vanhemmat ihmiset tehneet. Lähteestä on vielä löytty neuloja. Äkölän krotti V: 2. „Krotissa on ollut vanha siipimylly, jonka omisti Äkölän Perttu. Tuli sota, Perttu kätki rahansa maahan. Sairastui ja kuoli. Pian kuoli myös vaimo pelosta, kun torppa oli palanut. Rahat jäivät siten maahan ja ovat siellä vielä. — Kun eräs paattislainen syysiltana ajoi tästä ohitse, heitti paholainen kourallisen hehkuvia kultarahoja miehen rattaille, joiden pohja paloi ja rahat putosivat takaisin maahan". Räntämäen kylän Pirunvahaa ei enää ole. Kirjassa on tällaiset tiedot siitä. Pirunvaha XIII: Räntämäki 25. Jättiläiskivi eli 26. Pirun vaha eli 27. Nikusvaha on jäitten kulettama suuri kivilohkare. Sanotaan jättiläisen heittäneen sen Kaarinan kirkolta Maarian kirkkoa vastaan, vihoissaan siitä, että Maarian kirkko valmistui ennen kuin Kaarinan kirkko. Lähteet: Montin-Tallgren, Jenny Maria, Tallgren, A.M.: Maarian pitäjän paikannimistö: 1. osa: mantereen puoleinen osa. 1918. A.M. Tallgren: Hiisi ja Moisio. Yritys muinaissuomalaisen asutus- ja yhteiskuntahistorian selvittämiseksi. Virittäjä 1933. Markku Laitakarin koti on Paimalan kylässä. Hänen äitinsä on kertonut Soittomäestä. Paikannimi -kirjassa on siitä seuraava kohta: 42. Soittomäki, ssä, -een V: 1. Saanut nimensä siitä, että paimenet ovat sillä mäellä aikanaan kooneet karjaansa soittelemalla torviinsa. John Björkmanin ansiosta Soittomäen perinnettä on jatkettu. Soittomäestä sekä myös Pyhdynmäestä ovat jylhät maisemat. Korkeuden vaihtelun vuoksi tie Pyhdyn kohdalla on tunnettu Pyhdyn ahteena. Paimalan kylän kohdalla on Paikannimikirjassa näin. ”Kylän sanotaan saaneen nimensä paimenista,, jotka „paimenen mäellä" (V: 61) karjaa paimensivat; siellä oli suuret laidunmaat.”