HIITE MAJA

Avaa isompi kuva painamalla kuvaa.

 

Yleiskategorian pääpalkinto (1000 €)

Puiden esiäiti. Maris Sepp

Viro, Saarenmaa, Karjan kihlakunta, Liiküla

Tärin lehmus

Tärin lehmus on tiettävästi Viron vanhin, noin 400 vuotta vanha lehmus. Sen melkein seitsen-metrinen ympärysmitta antaa sille myös paksuimman lehmuksen tittelin Virossa. Lehmuksia on aina pidetty naisellisina puina – sulavamuotoinen, miellyttävän tuoksuinen ja makeita makuja tarjoava. Eikä Tärin lehmuskaan eroa tästä, sillä puun juurella aikaa viettäessä tunnet, kuinka hän sulkee Sinut syleilyynsä tarjoten sielunlämpöä, mitä voimme tuntea kylmänä talvena lämpimän uunin edessä lämmitellessämme ja juodessamme lehmuksenkukkateetä lehmuksenmahlalla. Aina kun nautin lehmuksenkukkateetä mahlalla, ajattelen juurikin Tärin lehmusta, koska se antaa voimaa.

Tietenkin täytyy muistaa, että pyhät puut ovat koskemattomia ja niistä ei saa kerätä kukkia.


 

Sukukansojen palkinto (300 €)

Marin kansa. Oleg Ponomarjov

Venäjä, Marinmaa, Arboryn kylä

Pyhä hiisi

Marin kansa selviytyi Venäjän pakkokastamisesta ja ateistisesta Neuvostoliitosta, jolloin palvelukset ja antien tuominen oli kielletty, mutta pystyi silti säilyttämään uskonsa ja kulttuurinsa. Luonto on marien kulttuurissa ja maailmankatsomuksessa keskeisellä sijalla. He kunnioittavat juhlallisesti ympäröivää maailmaa. Marien kartien (palveluksen vetäjien) rukoukset menevät puu-alttarin läpi taivaan ja maallisen maailman jumalien puoleen. Heille on metsäsalo temppelinä – maan mehuista kyllästetty pyhättö, lapsi, jota hän kasvatti. Mareille luonto on jumala – pelastaja – tämä ikuinen alku, mitä ilman ihmiselämä on tyhjä. Luonto on koti ja marit suojelevat sitä hartaudella. He tietävät, että vastaisuudessa siellä elävät heidän lapset lastenlapset.


 

Suomen pyhät paikat (300 €)

Soittomäki. Laitakari Markku

Suomi, Varsinais-Suomi, Maaria, Paimalan kylä

Soittomäki

Tarina: A.M. Tallgrenin kotipitäjä oli Maaria. Hänen äitinsä Jenny Maria Montin-Tallgren oli kotiseutuaktiivi. A.M. Tallgren ensimmäisenä esitti, että Hiisi- ja Moisio -nimet voidaan yhdistää muinaispitäjään ja että Lounais-Suomessa nämä nimet säännöllisesti esiintyvät mereen laskevien jokien yhteydessä. Maarian pitäjän paikannimistö -kirja on klassikko. Se etenee kylittäin pohjoisesta etelään, kylien tunnetut nimet kirjataan ja lisäksi siinä on mainittu paikkoihin liittyviä tietoja ja uskomuksia. Maariasta, Vähäjoen muinaispitäjästä löytyvät sekä Hiisi (Kärsämäen kylää) että Moisio (Saramäen kylää). Molemmista kylistä on löydetty kärsämäentyypin esineitä (50-150 jKr.). Vähäjokilaakson muinaispitäjää voidaan pitää muinaispitäjälaitoksen perustana, joka lienee muodostunut kärsämäentyypin kauden jälkeen. Kärsämäen kylän Hiisin rälssitilasta eli kartanosta on kirjassa mm. seuraavia tietoja. ”Hiisi (Hiisillä, Hiisille.) — Paikalla sanotaan hiiden asuneen. Kartanon vieressä on Ristinpaltta, (-ssa, -aan), Ristinkallio, jonne tuli kansakoulun tontti. Siinä sanotaan olleen kallioon hakattu ristinkuva. — Arvellaan muinaissuomalaiseksi uhripaikaksi. Paikalta muka johtaa maanalainen käytävä Hiisin taloon Hiiden kartanoon on kuulunut Pirunpesä, jonka lähellä on ollut samanniminen torppa. Pirunpesällä (Pirunpesä, -ssä, -ään) on ollut myös muita nimiä. Jonkka, Jonkanmäki (Jonkalla, -aan) eli Halisvaha, -ssa, -aan eli Pirttismäki (Pirttismäen notko) eli Suuri halkinainen jäitten jättämä kivilohkare. Pirunpesään liittyy lukuisia tarinoita. Tallgrenit ovat kirjanneet näin. ”Sen sisässä asuu piruja. Jumala niitä rankaistakseen on antanut ukkosen halkaista kiven, jolloin pirut lentäneet ilmaan.” Hiidet, pirut ja jättiläiset on useasti yhdistetty toisiinsa. Paikannimistö -kirjassa on tällaisia tarinoita. Koskennurmen kylä: 18-19. Iso- ja Pikku-Pyhty -ssä, -tyyn eli Pirunmäki: asuu piruja jotka ovat heitelleet hevosennauloja ohikulkevien päälle. Paimalan kylä: Eräässä kallionkolossa on Äkölän lähde, jonka vesi on parantanut silmäkipuja. Jotta vesi tehoisi, piti „vettä ottaessaan pudottaa lähteensilmään nuppineula". Niin vanhemmat ihmiset tehneet. Lähteestä on vielä löytty neuloja. Äkölän krotti V: 2. „Krotissa on ollut vanha siipimylly, jonka omisti Äkölän Perttu. Tuli sota, Perttu kätki rahansa maahan. Sairastui ja kuoli. Pian kuoli myös vaimo pelosta, kun torppa oli palanut. Rahat jäivät siten maahan ja ovat siellä vielä. — Kun eräs paattislainen syysiltana ajoi tästä ohitse, heitti paholainen kourallisen hehkuvia kultarahoja miehen rattaille, joiden pohja paloi ja rahat putosivat takaisin maahan". Räntämäen kylän Pirunvahaa ei enää ole. Kirjassa on tällaiset tiedot siitä. Pirunvaha XIII: Räntämäki 25. Jättiläiskivi eli 26. Pirun vaha eli 27. Nikusvaha on jäitten kulettama suuri kivilohkare. Sanotaan jättiläisen heittäneen sen Kaarinan kirkolta Maarian kirkkoa vastaan, vihoissaan siitä, että Maarian kirkko valmistui ennen kuin Kaarinan kirkko. Lähteet: Montin-Tallgren, Jenny Maria, Tallgren, A.M.: Maarian pitäjän paikannimistö: 1. osa: mantereen puoleinen osa. 1918. A.M. Tallgren: Hiisi ja Moisio. Yritys muinaissuomalaisen asutus- ja yhteiskuntahistorian selvittämiseksi. Virittäjä 1933. Markku Laitakarin koti on Paimalan kylässä. Hänen äitinsä on kertonut Soittomäestä. Paikannimi -kirjassa on siitä seuraava kohta: 42. Soittomäki, ssä, -een V: 1. Saanut nimensä siitä, että paimenet ovat sillä mäellä aikanaan kooneet karjaansa soittelemalla torviinsa. John Björkmanin ansiosta Soittomäen perinnettä on jatkettu. Soittomäestä sekä myös Pyhdynmäestä ovat jylhät maisemat. Korkeuden vaihtelun vuoksi tie Pyhdyn kohdalla on tunnettu Pyhdyn ahteena. Paimalan kylän kohdalla on Paikannimikirjassa näin. ”Kylän sanotaan saaneen nimensä paimenista,, jotka „paimenen mäellä" (V: 61) karjaa paimensivat; siellä oli suuret laidunmaat.”


 

Nuorten palkinto (200 €)

Bey-taš ja Kinel-taš. Danil Tomilov

Venäjä, Tšeljabinskin alue, Kaslinskin piiri, Suuren Allak-järven kaakkoisrannalla

Bey-taš ja Kinel-taš (kiviteltat)

Tšeljabinskin alueella, Kaslin kaupungin lähellä, on puhdasvetinen Suuri Allak-järvi. Tämän vesistön rannalla on yksi Lounais-Uralin salaperäisimpiä nähtävyyksiä – epätavallisen muotoinen kivimuodostelma, mikä on ollut muinaisista ajoista asti pyhättönä. Paikka tuntuu mystiseltä ja luomavalta kauneudellaan. Joillain kivillä on kalliomaalauksia. Tieteilijät ovat löytäneet yhteensä kahdelta kalliolta kolme maalausten ryhmää. Maalaukset on tehty kallioille okravärillä, enemmistö maalauksista on kalliokatoksen alla, mikä suojaa niitä sateelta. Maalausten viivojen paksuus on 1-2 cm. Ihmisiä muistuttavia hahmoja on paljon (oletettavasti šamaaneja). Geometriset kuviot hallitsevat suorakulmioiden, viivojen, ruutujen ja yksittäisinä segmentteinä. Monien kuvioiden merkitystä ei ole mahdollista tulkita yhtäläisesti. Samoin löydettiin kaivauksien yhteydessä paljon muinaisia esineitä, mukaanlukien kristallisia asioita. Arkeologit ovat vahvistaneet, että muinaisina aikoina näillä kummallisilla kallioilla sijaitsi alttari. Tieteilijöiden olettamusten mukaan tänne tuotiin säännöllisesti anteja. Näillä kallioilla sijaitsi muinainen pyhättö, joka on yli seitsemän tuhatta vuotta vanha. Kiven läheltä löydettiin paljon kivisiä ja pronssisia nuolenkärkiä, keramiikkapaloja, pyöreä graniittilaatta ja vaskinen keihäs.


 

Hiisi

Saulan Sinilähteet. Mati Kose

Viro, Harjunmaa, Kosen kihlakunta, Saulan kylä

Siniallika hiisi

Illalla edeltävänä päivänä kävin tutustumassa Saulan Sinilähteisiin, juttelemassa metsän ja järven henkien kanssa ja salaisten toivetteni täyttymiseksi anteja uhraamassa. Valokuvaamisen aamuna oli toivottu lumous ja pyhän paikan henki olemassa: utuinen ilma välitti pyhälle paikalle erityisen ajan paikan ja sielun tiedostamisen.


 

Pyhä puu

Paliveren hiisijalava. Ilme Parik

Viro, Läänemaa, Lääne-Nigulan kihlakunta, Allikmaan kylä

Palivere hiisi

Ajaessani Hiidenmaalle luonnonsuojelun kuukauden yhteydessä järjestetylle matkalle, vei matkakumppanini minut Paliveren jalavan luo, missä en ollut siihen mennessä käynyt. Ihmiset uskovat usein, että puulla on sielu – minä myös uskon niin. Perinteisen ymmärryksen mukaan on jokainen puu sielullinen, vaikka hiisipuuhun on kätketty erityinen väki. Hiisipuussa elävät haltijat, metsänemät ja -isät sekä joskus jopa jumalat. Hiisipuita on pidetty erityisen elävinä. Perinteen mukaan ne voivat liikkua toiseen paikkaan ja haavoitetusta puusta voi vuotaa verta.


 

Pyhä kivi
Kivimuori. Natalja Onišenko

Venäjä, Kominmaa, Pohjois-Ural, Kožimin joen rannalla

Kivimuori

30-metrinen kivinen pylväs ”Kivimuori”, joka muistuttaa muodoltaan naisen hahmoa. Vanhempana kivikautena tämä oli pyhä paikka, johon tuotiin anteja. Lähteet kuultu geologeilta ja tarinat Jugyd-Va-suojelualueen verkkosivuilta.
-
Tämän paikan lähellä, missä Kožymin jokeen laskee Balbanju-joki, sijaitsee joenrannalla kaksi kivistä pylvästä: kaksikasvoinen ”Isäntä” ja 30 metrin korkuinen ”Kivimuori”, joka muistuttaa kauempaa katsottuna naista.

Näiden kivisten ikonien luo tuotiin vanhempana kivikautena anteja. Tämän vahvistavat arkeologien täältä löytämät tulisijat, hirvien ja peurojen hiiltyneet luut, murustetut (anniksi jätetyt) nuolenkärjet, puukot, kaapimet, keramiikkapalat jms. esineet. Joidenkin löytöjen ikä ulottuu kuuteen tuhanteen vuoteen. Valitettavasti suuri osa hävitettiin arkeologisesta löytöpaikasta 1980-luvulla raivaustraktoreilla, kun alueelta etsittiin kultaa. Paikalta löydetystä metalliesineestä ja mammutin syöksyhampaista ovat säilyneet vain tarinat.

http://www.ecoethics.ru/old/b80/30.html


 

Pyhä vesistö

Suojeltu kulta. Urve Hermann

Viro, Saarenmaa, Kihelkonnan kihlakunta, Odalätsin kylä

Odalätsin lähteet

Odalätsin lähteillä aurinko tavallisesti ei paista, vaikka talvinen paljas luonto antoi tämän ihmeen silti syntyä, kun menin aamulla vettä hakemaan ja löysin sieltä kultaa. Koko kulta oli myös huolellisesti suojeltu, vartijapuiden silmät olivat suorastaan moninkertaistuneet (oikeanpuoleinen puu) ja suunnattu sekä tulijan että lähteen puoleen. Tämmöisestä kujanjuoksusta ei noin vain livahdetakaan.


 

Annit pyhässä paikassa

Lähteelle. Kairi Kalmann

Viro, Historiallinen Võromaa, Kanepin kihlakunta, Jõksin kylä

Sepaläte (Seppälähde)

Kanepin lähellä Jõksin Mõrsjaorussa sijaitsee Seppälähde, millä tiedetään vielä olevan parantava väki. Lähteen oja mutkittelee itään niinkuin monet muutkin parantavat lähteet. Lähteen virta koostuu monista pienistä lähteistä ja laskee jokusen kymmenen metrin päästä Jõksin järveen. Sanotaan, että joskus muinoin lähteeseen putosi sepän pata ja juhannusyönä voi sieltä kuulua pajan vasaranlyöntejä. Seppälähteen vedellä silmiä pestessä pitäisi silmien alkaa säteillä ja sairaiden silmien tervehtyä, myös hiusten sanotaan kasvavan pitkiksi, jos pesee pään lähdevedellä.


 

Tavat

Marin kansa (2). Oleg Ponomarjov

Venäjä, Mari El, Vizimbirin kylä

Pyhä hiisi

Agavairemin (toukojuhlan) palvelus. Marin kansa selviytyi Venäjän pakkokastamisesta ja ateistisesta Neuvostoliitosta, jolloin palvelukset ja antien tuominen oli kielletty, mutta pystyi silti säilyttämään uskonsa ja kulttuurinsa. Luonto on marien kulttuurissa ja maailmankatsomuksessa keskeisellä sijalla. He kunnioittavat juhlallisesti ympäröivää maailmaa. Marien kartien (palveluksen vetäjien) rukoukset menevät puu-alttarin läpi taivaan ja maallisen maailman jumalien puoleen. Heille on metsäsalo temppelinä – maan mehuista kyllästetty pyhättö, lapsi, jota hän kasvatti. Mareille luonto on jumala – pelastaja – tämä ikuinen alku, mitä ilman ihmiselämä on tyhjä. Luonto on koti ja marit suojelevat sitä hartaudella. He tietävät, että vastaisuudessa siellä elävät heidän lapset lastenlapset.


 

Hiiden tuska

Tammimäki. Riine Ant

Historiallinen Viljandimaa, Pilistveren kihlakunta, Tammeküla

Tammemägi

Paikasta sain tietää Heiki Raudlan kirjasta ”Pilistveren kihlakunta – Viron Tanska”, sivu 52. Siellä on kirjoitettu seuraavasti: Tammekülassa kasvanut kansantarinoiden mukaan yksi vanha tammi, jonka ukkonen särki. Tämä tammi oli vanha hiisi, mitä Tammen mäellä Taaran kunniaksi kummarrettiin ja minne ympäristössä elävät veivät lahjoituksia. Tammen mäen päällä ollut vanhaan aikaan myös keltainen kirkko tai kappeli, mitä kutsuttiin Tammen kirkoksi.

Ajoin Tammekülaan ja selvittelin pyhän paikan sijainnin lähellä asuvalta talonpojalta siitä ja sain häneltä pyhän paikan vieressä asuneen miehen Jaan Soonen puhelinnumeron. Jaan Soonen isän tila sijaitsee Tammen mäellä melko lähellä pyhää paikkaa. Soitin Jaan Soonelle ja hän opasti minua, miten saada paikasta paras yleiskatsaus. Paikka sijaitsee tällä hetkellä peltomaalla. Jaan Soone kertoi, että hänen isänsä oli puimurinjohtaja ja pyhässä paikassa niittäessään ja kone erittäin pehmeän maan takia kiinni.
Vanhemmat ihmiset kylästä olivat siitä puhuneet, että siinä kohdassa oli ennen vanhaan kirkko ja hautuumaa. Jaan Soone kertoi vielä, että tästä paikasta on kirjoittanut Jaan Jung. Tutkin internetistä ja löysin kirjan "Muinasaja teadus Eestlaste maalt. II, Kohalised muinasaja kirjeldused Liiwimaalt, Pernu ja Wiljandi maakonnast" 1898. Tässä kirjassa on sivulla 188 kohdassa 41 kirjoitettu seuraavasti: ”Wanha kirkonsijainti Imaweren kunnan Tammen kylän ja Adavaren kunnan Suuren kylän peltojen keskellä on yksi korkea kohta, mistä näiden kylien raja kulkee, mitä kutsutaan Tammen mäeks. Tämän mäen päällä sanotaan olleen ennen wanhaan yksi pieni puinen kirkko, ja kuinka ihmiset wielä suusta suuhun muistavat, on se kuulemma värjätty keltaisella. Tietenkin on sinne myös haudattu ihmisiä, ja wiimeinen wainaja oli yksi Tammekülan paimen, joka haudattiin sinne pesupurtilossa. Wanhaan aikaan ovat tammipuut siellä kasvaneet, minkä puun taimia siellä ympäriöivissä metsissä missään ei ole. Nyt on tämä kohta jo ammoin lakea, mutta lapsuudessani näin siellä wielä pari tammen vesaa. - Koska siellä ovat kasvaneet tammet, voi siitä olettaa, että siellä muinaisena aikana on ollut jokin hiisi tai uhraamisen kohta. - Wanhoista tammista on tälle mäelle ja kylälle ”Tammen” nimitys tullut.


 

Perinne. Palkinnon valitsi Viron kansanperinteen arkisto

Ristivesi. Urve Hermann

Viro. Saarenmaa, Kihelkonnan kihlakunta, Odalätsin kylä

Odalätsin lähteet

Sanotaan, että Odalätsin lähteiden vedellä on hyödyllistä pestä silmät, sillä sillä on parantava vaikutus. Se voi olla totta, sillä vesi on erittäin puhdas ja pulppuava ja tuo maan uumenista ylös paljon kallisarvoisia mineraaleja. Tämän lisäksi löytyy lähdevedestä sammaloituneista syylistä muodostunut risti, mikä voisi puoliksi leikillä viitata siihen, että tässä paikassa ei ole enää Pirusta jälkiä.


 

Luonnonsuojelu

Raikkaan talvisen Pangan rantatörmän maisema. Marko Palm

Viro, Saarenmaa, Mustjalan kihlakunta, Pangan kylä

Pangan rantatörmä

Näet tässä kuvassa yhden salaperäisimmistä ja kauneimmistä kohdista Saarenmaalla. Majesteettiset näkymät avautuvat törmän päältä ja alta. Kiitos nykyaikaisen teknologian voi nähdä kauniin näkymän linnunlennosta. Tämä kuva on otettu 9. helmikuuta 2021, jolloin oli aurinkoinen mutta äärimmäisen vilpoisa talvisää. Jopa lämpimissä talvivaatteissa oli raskasta viipyä meren ääressä yli kaksikymmentä minuuttia. Pakkasta oli ehkä 15-20 astetta. Meri höyrysi ja tuuli oli jäinen ja suorastaan läpileikkaava. Lennokin ohjaaminen tällaisella säällä oli itsessään jo varsinainen ooppera. Sormet menettävät lopulta liikkumiskyvyn kylmällä. Siitä huolimatta lennätin lennokkia ja sain muutamat kauniit kuvat Pangan törmästä.
Pangan törmä on muinainen pyhä paikka, missä Merenjumalalle tai myös näkille tuotiin lepytysuhreja. Törmän alla meressä on ollut paikka, missä on yhtäaikaa rauhattomasti humissut ja missä joskus vesi on suorastaan kiehunut. Tänne tultiin joka vuodenaikana merenjumalan hyväksi heittämään joko ihminen tai eläin. Myöhemmin on tämä korvattu oluen tai viinan valamisella mereen, annettu sitä merelle „noin“. Paikkaa, missä uhritoimitus suoritettiin, kutsuttiin nimellä „marja kakku“. Siellä on käyty myös jouluaattona ja uudenvuodenaattona selvittämässä, odottaako onni vai onnettomuus edessäpäin. (Pesti, Rikas, 1991: lk 38.)


 

Terveys

Höyryävä lähde. Rasmus Ilves

Viro, Järvamaa, Peetrin kihlakunta, Prandin kylä

Prandin lähteet

Tämä aamu oli todella kylmä, mutta kaunis. Suuntasin jo aikaisin Prandin lähteiden luo tarjotakseni jotain sielulle. Minun kasvoni, sormeni ja varpaani olivat melkein koko ajan jäässä, mutta se, mitä koin, oli kaiken sen arvoista. Auringonnousun aikaan alkoi kylmä, kirkkaan ja parantavan vaikutuksen lähde höyrytä. Minut ympäröi totinen kylmän ja lämpimän kisa. Kiitos ilmassa olevan udun, syntyi auringon ympärille vielä haloilmiö, joka muutti näkymän vieläkin mystisemmäksi. Tämä kaikki kesti niin vähän aikaa, mutta samalla niin kauan... ajantaju ikään kuin katosi. Prandi on pyhä paikka, joka sulkee syleilyynsä.


 

Vanhan-Võromaan pyhä paikka. Palkinnon valitsi Võron instituutti

Ylväät Laisin kylän hiisilehmukset . Villu Urban

Viro, Võromaa, Vastseliinan kihlakunta

Laisin kylän hiiden kohta

Paikan löysin Maaviraston perinnekulttuurin kartalta. Lehmukset läpimitaltaan korkeintaan 1 m, korkeus n. 25 metriä. Hiiden kohta sijaitsee Muratin järvelle vievän tien ääressä. Pohjoiset lehmukset kasvavat ympyränmuotoisesti ja eteläiset rivissä. Minulle pyörätuolilla liikkuvana sopi, että puut ovat heti tien vieressä. Mahdollisesti vanha talon kohta, koska reliefin kartalla näkyy maastossa suorakulmion muotoinen korkeampi alue, mikä muistuttaa talon perustaa.


 

Vironmaan pyhä paikka

Ilumäen hiisilehmus. Heiko Kruusi

Viro, Vironmaa, Kadrinan kihlakunta, Ilumäen kylä

Kõnnumäen hiisi

Ilumäen Hiisilehmus, Pyhä Lehmus … Tätä Palmsen lähellä Ilumäen kylässä sijaitsevaa puuta on kunnioitettu kautta aikojen ja sille on annettu erinäisiä nimiä. Uskoa puuhun pyhyyteen vahvistavat vielä nykyäänkin sen juurelle tuotavat kangaskaistaleet ja muut uhriannit. Wikipediaan on kirjoitettu, että Ilumäen lehmuksen iäksi on arvioitu 300–452 vuotta. Tosin lehmus pystyy kasvattamaan yhden runkon murtumisen jälkeen monta uutta sen ympärille kannonvesoista. Näin voi Hiisilehmus polveutua peräti hyvinkin muinaisista ajoista.


 

Saaren pyhä paikka

Odalätsin lähteen vesissä. Marko Palm

Saarenmaa, Kihelkonnan kihlakunta, Odalätsin kylä

Odalätsin lähteet

Hiljaa virtaavissa lähdevesissä ovat väsyneet männyt löytäneet kohdan. Odalätsin lähteestä liikkuu monia syntytarinoita. Lisäksi sanottiin sillä olevan parantava vaikutus. Tämä kuva on otettu kylmänä ja lumisena helmikuun päivänä tänä vuonna. Odalätsi on luomava joka vuodenaikana.

 


 

Maailman Pyhä paikka

Mustien konjojen pyhä hiisi. Mark Levitin

Indonesia, Sulawesi

Mustien konjojen vanhin kerää metsästä kasveja taikaa varten. Sulawesin saaren eteläosassa elää mustien konjojen heimo. Yli sata vuotta sitten he pitivät ihmiskunnan teknologista ja sosiaalista kehitystä kelpaamattomaksi ja kieltäytyivät osallistumasta siihen. Konjot seuraavat ammatoa-uskontoa, mikä on sekoitus islamia ja luontouskoa. He eivät käytä sähkölaitteita, pukeutuvat vaan mustiin vaatteisiin, mitkä on värjätty indigoliotteessa, ja järjestävät monta kertaa vuodessa palveluksia pyhässä metsässä. Heidän keskeisessä kylässä on kielletty valokuvaamasta (vierailijoihin pätee sähkön käytön kielto eikä muinaisen camera obscuran tuominen ole tullut kellekään vielä mieleen), mutta pyhässä metsässä on se mahdollista.


 

Liikuva kuva

Oto. Аndrei Ogorodnikov

Venäjä, Mari Elin tasavalta, Kuženerskin piiri

Enerbal Oton pyhä hiisi

Kaukana etäällä Mari Elin tasavallan pääkaupungista sijaitsevalla autioituneella tuulisella lakeudella seisoo yksinäinen metsäalue. Tämä ei ole tavallinen salo – tämä on pyhä rukoilun kohta. Joka vuosi marien perinteisen uskonnon harjoittajat kokoontuvat pyhiin saloihin pitämään runsasväkisiä juhlia. Siellä kiitetään jumalia ja tuodaan anteja perinteisen kalenterin tapojen mukaisesti. Palvelusta johtaa Onaeng – kart, palveluksenvanhin, tiennäyttäjä ihmisten ja jumalien välillä.