Kokemäen Kuurolan rauhoitettu Isomänty on ilmeisesti ollut melko näyttävä ilmestys. Harmi, että en ehtinyt nähdä tätä erikoisen komeaa puuta elossa ja hallitsemassa maisemaa, vaan jouduin todistamaan sen lopun koittaneen. Tarinan mukaan puussa on aikoinaan asunut mahtava haltija, joka on suojellut puuta niin ettei kukaan ihminen sitä pysty kaatamaan. Kerrotaan, että eräskin isäntä oli yrittänyt kaataa puun, mutta kirveen rikkoutumisen vuoksi ei siinä onnistunut. Isäntä oli myös käskenyt rengin yrittämään samaa, mutta renkikään ei saanut puuta kaadettua, vaan löi kirveen omaan sääreensä. Ihminen ei tosiaan kaatanut tätä puuta, mutta lopulta luonnon voimat olivat sille liikaa. Olin jo pitkään halunnut nähdä Isomännyn, ja vierailin paikalla heinäkuussa 2020. Oli kaunis heinäkuinen ilta, ja yritin kiirehtiä puun luo vielä kun päivän viimeiset auringonsäteet valaisivat maisemaa. Ehdin paikalle hieman ennen auringonlaskua, mutta harmitti suuresti kun näinkin puun kumossa. Kaatunut puu oli surullisen näköinen muuten niin upeassa maalaismaisemassa. Se näytti siltä kuin se olisi viimeisillä voimillaan pitänyt päätään pystyssä, mutta tiedostaen loppunsa koittaneen. Pyhä puu jähmettyi niille sijoilleen kolme kuukautta aiemmin huhtikuussa. Olisin halunnut päästä hieman lähemmäs katsomaan ja kuvaamaan, mutta en halunnut häiritä. Jos puu olisi ollut vielä elossa, niin olisin todennäköisesti tehnyt lähempää tuttavuutta. Tällä kertaa tyydyin kuitenkin katselemaan kauempaa, ja jätin hyvästit tien varresta. https://www.taivaannaula.org/2020/07/20/ison-mannyn-muistolle/