Olin katsomassa Heinävedellä pyhiä paikkoja kaverini kanssa, ja Tuomas Kesäläisen ja Aimo Kejosen kirjasta Suomen luonnon pyhät paikat löytyi myös tämä kivi. Otin kuvan jalustan kanssa itselaukaisimella. Kirja kertoo kivestä seuraavasti: "Porttikivi on varsin tavallisen oloinen sammaloitunut siirtolohkare vanhan Koivumäen ja Karhilan kylien välisen paikallistien varrella. Lohkare on graniittigneissiä. Sen maanpäällisen osan koko on noin 3m X 4m ja korkeus 2m. Nykyään lohkareen ohi hurauttaa autolla edes vilkaisematta sitä, vaikka lohkareeseen yltää liki kättään auton ikkunasta ojentaen. Toisin oli ennen. Kivi on aivan Karhilan ja Koivumäen kylien rajalla. Aikanaan, kun karja kulki kesäisin metsälaitumilla, kulki kylien rajaa myöten riukuaita, joka erotti toisistaan kylien laidunmaat. Kylien välinen silloinen kärrytie, joka nykyään on laajentunut paikallistieksi, kulki puolestaan kylien raja-aidan poikki aivan Porttikiven vieritse. Aidassa liikkujan piti nousta rattailta, avata portti, kuljettaa hevonen ja kärryt portin läpi, sulkea se ja nousta uudelleen rattaille jatkaakseen matkaansa. Porttikiven portilla tämä ei riittänyt. Jos ei halunnut joutua ikävyyksiin, piti kiveä kohteliaasti tervehtiä ja jättää jokin uhri kiven päälle. Jos muuta ei ollut, vihreä havu ja pikkukivi riittivät. Jos löi nämä asiat laimin, oli tiedossa ikävyyksiä. Kulkija tai hevonen saattoivat loukkaantua, Ajopelit rikkoutua tai valjaat irrota ja hevonen karata ilman näkyvää syytä tai hevonen saattoi kieltäytyä kokonaan liikkumasta. Taikataitoinen kulkija saattoi tosin hevosen ja länkien välistä tai kuolainten läpi katsoen tunnistaa esteen ja tietyin taikamenoin osata sen poistaa, mutta paikan tapoja noudattamalla selvisi helpommalla." "Ajat kuitenkin muuttuivat, ja tavat niiden mukana. Laidunmaat jaettiin ja vanha kylien yhteislaidunten aita jäi pois käytöstä. Aita meni huonoon kuntoon, ja purettiin lopullisesti joskus viime maailmansodan aikoihin. Uusiin teknisiin kulkuneuvoihin, kuten autoihin, traktoreihin, ja polkupyöriin, ei kiven haltijalla näyttänyt olevan mahtia. Kuka tiesi, vaikka hän olisi paennut bensiinin katkua, moottorien jyrinää ja ajoneuvojen kirkkaita valoja. Tie myös rakennettiin paremmaksi, kun rata rakennettiin 1930-luvulla. Joka tapauksessa vanha kova paikka unohtui melkein kokonaan. Kivestä kertoi tämän kirjoittajalle muuan Karhilan vanhoista isännistä joskus 1980-luvulla." "Porttikivi oli kova paikka niin kauan kuin vanha tieyhteys Karhilan ja Koivumäen välillä oli hevosten ja ihmisten reitti ja vanha kylien yhteislaiduntajärjestelmä oli voimissaan. Kun yhteydet paranivat, motorisoituivat ja nopeutuivat, se menetti vähitellen merkityksensä. Kylien välinen tieyhteys lienee ollut tavalla tai toisella olemassa 1700-luvun puolivälin paikkeilta asti. Käytöstä se poistui viimeistään 1930-luvulla. Kovana paikkana Porttikiveä on näin ollen kunnioitettu 150-200 vuotta. Mikäli sillä oli aiemmin joku muu merkitys, sitä ei enää 1980-luvulla ollut tiedossa. Nykyaika on kohdellut sekä kiveä että vanhaa tieyhteyttä kaltoin. Tietä parannettaessa on kiven kulma räjäytetty. Vanha tieyhteys katkaistiin muutama vuosi sitten, kun tien radan yli johtanut ylikäytävä suljettiin. Autolla pääsee yhä Porttikiven viereen, mutta vain Karhilan suunnalta. Kivi on yhä nimellään karttaan merkitty, mutta muuten täysin unohdettu.