Olin käymässä ystäväni luona Kolilla, kun paluumatkalla muistin, että Outokummussa on pyhä kivi, nimeltä Taikakivi. (Löysin kiven Tuomo Kesäläisen ja Aimo Kejosen kirjasta Suomen luonnon pyhät paikat.) Päädyin ajamaan hiekkatielle, ja tuijotin auton ikkunasta hämärään kuusimetsään keskellä yötä. Kivi oli niin iso, etten edes huomannut sitä pimeän metsän keskeltä. Usein näillä retkillä kokee valtavaa kunnioitusta pyhiä paikkoja kohtaan, niin myös tällä kertaa. Suomen luonnon pyhät paikat -kirja kertoo paikasta näin: "Eräällä isolla lohkareella, joka nykyään on aivan maantien varressa, on monta nimeä: Hiidenkivi, Pirunkivi ja Taikakivi. Mutta niinpä on kiveä pyhänä pitänyt käyttäjäkuntakin pariin kertaan vaihtunut. Taikakivi on Outokummussa, Maljasalmen kylässä, Juojärven itärannalla Konttilanniemessä, vastapäätä Jäätsalon saarta. Siellä seisoo jyhkeä, musta kivihahmo, niin tiehässä metsässä, ettei sitä tahdo huomata. Taikakivi on liki 15m pitkä, 10m leveä, ja 8-9m korkea siirtolohkare. Kivi kuvastaa shamanistista maailmaa. Sen juurella on pienenkin sateen jälkeen viikkoja pysyvä lammikko. Kiven kyljissä voi tietyssä valaistuksessa erottaa jotain kasvojen tapaista. Lohkareen yllä kaareutuu taivas. Kivi on selvä saamelaisaikojen seita. Voitto Viinanen perusteli tätä esitelmässään seuraavasti. Kiven nimet todistavat sen käytöstä uhripaikkana. Kiven sijainti on keskeinen entisaikain pyyntikohteessa. Paikan nimessä oleva sana "kontti" johtaa todennäköisesti peuraan. Inarinsaamessa kodde = peura, metsäpeura. Tosin kontti tarkoittaa myös tuohesta tehtyä selkäreppua ja ison saaliseläimen reisipalaa luineen ja lihoineen. Järvestä Taikakiven maastoon työntyy pitkä vesiuoma, jollaisia Lapissa kutsutaan vuopajiksi. Paitsi että se oli edullinen kevätkalastuksessa, se oli myös luonnollinen este esimerkiksi Konttilanniemestä ajettujen peurojen ohjaamisessa tappopaikalle kapeikkoon, joka rajautuu niemen tyvessä kivilouhikkoon. Pyyntionnea sääteli seita, kivijumala, jolle kuului antaa asianmukaiset uhrit. Konttiniemi oli hyvä paikka myös peurojen keihästämiseen veneestä, kun ne oli ajettu järveen. Sitä kuvastaa teoksesta Vanhat runot löytyvä peurojen järvipyyntiin liittyvä runo: Kaari kaunis taivahalla kaaressa vesipisara pisarassa pieni lampi lammissa vene punainen Venehessä kolme miestä mitä miekkoset tekevät hiien hirviä sukivat Petran poikia pesevät juokse, juokse Hiien hirvi pure varpa juostuasi juo järvi janottuasi" "Myöhemmin kristillisen kirkon vaikutuksesta seita sai tavanmukaisesti sielun vihollista tarkoittavan nimityksen, Pirunkivi. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (Kotus) tiedonannon mukaan Taikakiven vanhempi nimitys on Pirunkivi, ja sen äärellä pirua lepyteltiin kantamalla kivelle lahjoja. Vielä myöhemmin, kun peurat katosivat ja maanviljelys tuli asukkaiden pääelinkeinoksi, pirun lepyttely vähitellen unohtui. Pirunkivi jäi tietäjien käyttöön. Nämä eivät suinkaan näyttäneet kaikkea asiakkailleen. Pirunkivi sai siitä uutta salaperäisyyden verhoa. Lopulta lohkareen nimi muuttui Taikakiveksi siellä tapahtuvien seremonioiden ja parannustoimitusten takia. Kun elämänmuoto edelleen muuttui, lohkareen ohi rakennettiin maantie ja entisestä seidasta sukeutui luonnon nähtävyys.