Eräänä kesäisenä päivänä lähdin näyttämään kaverilleni Kuopion Pisavaaraa. Hienoja pyhiä kohteita paikassa on useita, tässä yksi niistä, eli Uhrikallio. Löysin paikan Suomen luonnon pyhät paikat -kirjasta, jonka ovat kirjoittaneet Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen. Tässä kyseisestä kirjasta tietoa kohteesta, jonka yksi nähtävyys Uhrikallio on: "Pisa on entisen Nilsiän kunnan eli nykyisin Kuopion ja Juankosken kaupunkien rajalla oleva, noin 270m korkea kvartsiittivuori. Se on pyhä vuori, rajapaikka ja mainitaan jo Kalevalassa." "Voitto Viinasen nimistöntutkimuksen mukaan Pisa on ollut kolmen eri peuranpyytäjien ryhmän, kainuulaisten, karjalaisten ja savolaisten käyttämä metsästyspaikka ja pyhä vuori. Asiaa tukee myös vanha perimätieto, jonka mukaan vuorella on kolme uhripaikkaa. Pirunkellari luola, Uhrikallio ja mustavalkoinen kivialttari. Uhrikallio on myös rajapaikka. Se on Ruotsin ja Venäjän välisen Täyssinän rauhan (1595) rajakallio. Siihen on hakattu Ruotsin kruunut, Venäjän ortodoksiristi, vuosiluku ja rajaa vetäneiden miesten nimikirjaimet. Raja pisteen perusteena oli paikan näkyvyys ja pyhyys. Vuori näkyy laajalle ympäristöönsä. Pyhän Uhrikallion sijainti oli yleisesti tunnettu, eikä siihen pantua rajaa kukaan tohtinut siirtää tai kiistää." "Perimätiedon mukaan Pisa on voimapaikoista mahtavin. Mitkään kirot eivät ole siellä voimassa, vaan ne jäävät vuoren juureen, kun kirottu ihminen nousee vuorelle. Tämä johtuu siitä, että Pisaa hallitsee väkevä vuoripiru, joka ei valtapiirissään muiden taikoja salli. Pirunkellarissa taas asui toinen piru, joka oli hävinnyt taistelun Pisan valtiudesta. Taistelun voittaja karkoitti hävinneen pirun luolaan ja käytti sitä palvelijanaan. Taistelun hävinneen pirun kyynelistä tuli luolan seinille vuorikiteitä. Nykyisin luolassa ei ole enää vuorikiteitä. Ne ovat yli 100 vuotta sitten häipyneet luolassa vierailleiden taskuihin. Pirunkellarin tienoo on osin kärsinyt ihmisten toiminnan takia. Juankosken ruukki louhi luolan lähialueella olevaa, moroutuvaa kvartsiittia rautasulaton kuonanmuodostajaksi. Tietäjät käyttivät Pirunkellarin etenkin nuorten naisten lapsensaantia ja heidän naimakelpoisuuttaan parantavaan taikuuteen. Muuan körttiukko suuttui 1860-luvulla näistä pakanallisista taikamenoista niin, että päätti tuhota koko paikan. Hän kasasi luolan täyteen puita ja latoi luolan suuaukolle vielä ison kasan rankoja. Sitten hän tuikkasi puut tuleen. Luola ei tuhoutunut, mutta palon jäljet näkyvät kalliossa vielä nykyäänkin.