Ympäri vuoden sulana pysyvä Sulaoja laulaa lokakuisen ensilumen alla tarinoita kaukaa, saivojärven syvyydestä. Koskikara kuuntelee päätään keikistellen, kesäasunsa lähteeseen varistaneet koivut kumartavat, rantavarvikkoon seisahtuneen ihmisen aistit herkistyvät vastaanottamaan kaiken, mitä luonto tänään tarjoaa. Kaksoispohjaisesta lähteestä 400 litran sekuntivauhdilla pulppuava vesi kertoo harkiten rikkauksiaan jakaneista haltijoista, ikiaikaisesta pyhyydestä, veden parantavasta voimasta. Siitä miten kaksoispohjan alla olevaan paratiisiin, saivoon, pääsi elämällä hyvin. Miten tuonelanjokena pidetyn Sulaojan varrelle asetettiin veneitä ja ahkioita manalasta saivoon kulkevia varten. Se laulaa elämästä, ihmisen ja luonnon yhteydestä. Siitä, miten Suttesgáldu ei ole vain lähes järvimäinen lähde tunturien sylissä eikä Suttesjohka vain 600 metriä iloisena helskyvä puro - Se laulaa siitä, miten luonto linkittää ihmisiä yhteen, sukupolvia sukupolviin. Jos me vain kuuntelemme. linkki artikkeliin: https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/kalmakaltio-saamelaisten-pyha-lahde-tarinat-ovat-syleilleet-meidat-tahan-maailmaan/