Eräänä kesäiltana lähdin bongailemaan pyhiä paikkoja. Suomen luonnon pyhät paikat -kirjasta löytyi kyseinen Kissakivi. Yllätys oli iloinen, kun metsän keskeltä pilkotti tämä kauniskylkinen kivi. Kirjassa kerrotaan paikasta seuraavasti: "Kipukivi on vanhan ajan lääke, jota käytettiin ennen asperiinin ja panadolin keksimistä erilaisten kiputilojen lievittämiseen. Uskottiin, että pohjoisessa oli kipuvuori, jossa olevaan kipupataan Kiputyttö kokosi kipuja ja keitti ne kivuttomiksi. Muualla Suomessa oli Kipukiviä. Ne olivat luonnon ja ihmisen tekemiä kuppikiviä. Joskus kipuja manattiin jopa poranreikään. Eräs tällainen Kipukivi on Martinkylässä Hankasalmella. Kipukivet ovat paljon harvinaisempia kuin kivunlievitykseen käytetyt puut. Kipukiveä isännöi Kiputyttö, henkiolento, joka tunnetaan lähinnä kivunlievitykseen käytetyistä loitsuista. Usein Kiputyttöä kutsutaan Tuonen neidiksi. Kiputyttö kokoaa ihmisten kipuja vääntämällä Kipukiveä, joka on Kipumäellä, Kipuvuorella tai Kipukukkulalla, tai joskus Kipukosken partaalla. Kipukivessä on reikä tai 9 reikää. Niihin Kiputyttöä pyydetään viemään kivut, sillä "Ei kivi kipuja itke, paasi vaivoja valita". Kiputyttöä pyydettiin poistamaan kipu rukousloitsuilla, kuten vaikkapa tällä teoksessa Suomen kansan vanhat runot löytyvällä: Mene kipu kiven kolohon alle paaen paaakkuraisen ei kivi kipuja itke paasi vaivoja valita jos tuosta et tokene muille maille muutannake Kiputyttö, Tuonen neiti joka istut kipukivellä joen kolmen juoksevassa veen kolmen jakaimessa jauhaen kipukiveä kipuvuorta väännätellen käy kivut kereämähän kitahan kiven sinisen yheksän sylen syvähän" "Nykyään Kuopioon kuuluvassa Virmaanpään kylässä oleva Kissakivi eli Ilveskivi on tafonikipukivi. Se on 8m pitkä, 4-5m leveä, ja 7-8m korkea siirtolohkare. Lohkare on kahta kivilajia, porfyyrigraniittia ja kiilleliusketta. Kivi on saanut nimensä, koska sen pinnan rakenne ja väritys muistuttavat Ilveksen turkkia. Sen kyljet ovat täynnä pieniä, tafoneiksi kutsuttuja rapautumisonkaloita. Näihin onkaloihin kivut yritettiin eri keinoin manata. Hammassärkyä esim hoidettiin siten, että kipeää hammasta kaiveltiin mielellään ukkosen särkemästä puusta otetulla puutikulla kunnes se alkoi vuotaa verta. Sitten verinen tikku vietiin kiven onkaloon ja kipu parani. Kun kipeitä hartioita tai polvia särki, kipeää paikkaa hierottiin mustalla villatupolla, jonka ympärille oli solmittu seitsemän eriväristä lankaa. Käsittelyn jälkeen tuppo vietiin kiven sivussa olevaan onkaloon ja kipu hellitti. Saunaa ja koski- tai lähdevettä saatettiin myös käyttää. Kun kipeää paikkaa parannettaessa käytetty pesuvesi kaadettiin kiven onkaloihin, kipu parani." "kuinka kauan kiveä käytettiin kipukivenä ei ole tiedossa. Sen käyttö kuitenkin loppui suurimmaksi osaksi jo toistasataa vuotta sitten. Nykyään kivi on jokseenkin unohdettu. Geologisena ja historiallisena erikoisuutena se ansaitsisi tulla rauhoitetuksi."